Yrityskulttuuri. Hei, kova juttu hei.

Näinhän me haluaisimme ajatella. Että juuri meidän firmassamme yrityskulttuuri on parempi kun muualla. Ruoho on juuri täällä vihreämpää, kalja kylmempää ja devaajien fedorat tahrattomimpia.

Kun on nähnyt alaa tarpeeksi pitkään, tietty kyynisyys valtaa helposti mielen.  Jo muinaisina suur-Nokian aikoina kun joku osastomanageri tavaili power pointistaan “auor väljyys aar kontiuous impruuvment” ja niin päin pois,  saatoit jo aavistella että yhtiön arvot tullaan mittaamaan aidosti joinakin muina aikoina kun loppumattomalta tuntuvan nousun aikana.

Jotain on toki muuttunut vuosien varrella. Osittain voimme kiittää devaajien kysynnän jatkuvaa kasvamista; se niskaan hengittävä ja tuntimerkintöjä kyttäävä manageri ei ehkä tunnu niin korvaamattomalta osalta koneistoa enää monessakaan paikassa. Ja tietysti pandemian tuoma pakotettu etätyö on viimeistään tuonut luottamukseen perustuvaan työnteon osaksi jokaista alan yritystä. Tarkennettakoon kuitenkin että kokemukset kyttäyskulttuurista ovat omalla kohdallani ainakin jo aika kaukaisia. Onneksi. Power to the developers!

Mitä on siis yrityskulttuuri? Mistä se lähtee? Aloitetaan jälkimmäisestä. Se lähtee minusta. Ja se lähtee sinusta.  Okei, kuultu on, uran pituudesta riippuen jo jopa xiljoona kertaa. Kehittyäkseen kunnolla se vaatii ns. väliaineeksi myös jotain muuta. ‘Turvallinen ympäristö’, voi olla että olet törmännyt termiin monenlaisissakin yhteyksissä, mutta jos ajatellaan että se on ilmapiiri missä pystyt esittämään ajatuksia ja ideoitasi ilman suurempaa stressiä, niin siinä olisi perusta hyvälle yrityskulttuurille.

Ei ole aina niin suoraviivaista päätellä onko yrityskulttuuri terveessä tilassa.  On aina myös heikompia signaaleja, joita vähintään alitajuntaisesti kaikki lukevat. Tukeeko yritys oikeasti tekijöidensä kehittymistä vai onko se vain sanahelinää? Onko 100% laskutusaste Pyhä Asia josta ei tingitä eikä keskustella? Ja ei koskaan voi aliarvioida vaikutusta minkä yksikin äänekäs negatiivinen henkilö voi saada aikaan. Huumoriinkin verhottuna negatiivisuus on juurikin tuota. Se vähentää, ei tuota mitään. Toisten ihmisten tulkitseminen on tietysti sitten oma taiteenlajinsa. Ilman syvempää tuntemusta toisesta tahi kontekstista asian ympärillä mennään helposti metsään. Ks. koko sosiaalinen media.

Imposter syndrome

Miksi ajatusten ääneenpuhuminen sitten aiheuttaisi stressiä? Imposter syndrome, olisko se suomeksi vaikka huijarisyndrooma. Epäily omista kyvyistä. Suomalaiskansallinen ujous ja no-emmää-ny-tiärä-asenne. En tiedä onko tämä juuri devaajien keskuudessa yleisempää kuin muiden ammattiryhmien, mutta ainakin asiaa nostetaan tavan takaa esille, TJEU tech twitter.

Itselleni hyvin tuttua. Ajan mittaan tunne on vähentynyt. En ole mikään guru, mutta ongelmat vaan tuppaavat silti ratkeamaan. Sovellukset tapaavat toimia. Ajatella.

Mutta. Siis. Se yrityskulttuuri.

Cloudamite

Cloudamite on kolmas ns. konsulttitalo missä olen aloittanut. Konsulttiyritys on vielä ihan omanlaisensa haaste mitä tulee yrityskulttuurin luomiseen. Työntekijät, toisinsanoen devaajat, on lähes poikkeuksetta joukkona hajallaan eri asiakkaiden parissa.

Avoimmuus ja rehellisyys ovat tietysti hyviä lähtökohtia.  Niin ulospäin kuin sisäisesti. Se että firman perustajat ovat devaajia, jotka tekevät myös hommia kädet kyynärpäitä myöten legacy-koodissa, on mielestäni toinen  erittäin hyvä lähtökohta.

Yrityksen ollessa vielä alkutaipaleella, on muotoutuva yrityskulttuuri vielä, jos ei ihan puhdas niin puhtaahko taulu.  Tämä on sitä neitseellistä aikaa, jolloin tilaisuus jättää oma puumerkki tapaan millä asioita hoidetaan on avoinna kaikille osallisille.

Toki, tilaisuus on myöhemminkin olemassa. Näin ainakin haluamme ajatella.  Ja näin sanomme ääneen kun kysytään. Ja vaikka ei kysytäkään. Mutta pohjimmiltaan olemme edelleen lauma apinoita joka estää uutta lauman jäsentä kurkottelemasta katossa roikkuvaa banaania, vaikka emme edes tiedä miksi

Siihen asti (ja pyritään siihen että banaania on aina sallittu tavoitella…) oma henkilökohtainen tavoitteeni on edistää asioita joilla firmastamme saadaan kiinnostavin mahdollinen työpaikka (webbi)devaajille, joilla henkilökohtaista kiinnostusta ja kunnianhimoa riittää enemmän kuin normi konsulttikeikan tarpeiksi. Onko minulla jokin titteli mikä velvoittaa tähän? Onko minua pyydetty tekemään jotain tällaista? Ei ja ei. Tämä on vain asia mikä on henkilökohtaisesti minulle tärkeää ja uskon että siitä on hyötyä kaikille kollegoilleni. Ilmapiiriä uskallan väittää avoimeksi ja innovatiivisuuteen kannustavaksi. Joten se voidaan ruksata listasta. Saa suorittaa.

Ja jos jostain syystä tuntui että rima nousi liian korkealle, älä suotta. Ovet on leveät ja avoinna.

Aika näyttää miten tämä onnistuu. Palataan asiaan.